Arkistoitu

Kirja-arvostelu: Kvanttivarkaan jäjillä


Varas Jean le Flambeur on vankina dilemmavankilassa, josta hänet yllättäen pelastetaan. Pelastava enkeli nimeltään Mieli ei kuitenkaan ole hommissa pelkkää hyväntahtoisuuttaan. Hänen pomollaan on varkaalle tehtävä, joka pitäisi vastapalveluksena suorittaa…

Kuva: Gummerus.

Kvanttivaras (Gummerus, 2011) on Hannu Rajaniemen puhuttanut esikoisteos. Sitä on viime aikoina hehkutettu mediassa, sillä se on poikkeuksellisesti suomalaisen kirjailijan englanniksi kirjoittama teos, joka on suomennettu vasta jälkeenpäin. Kirjan on suomentanut Antti Autio. Kvanttivaras on kaavaillun trilogian ensimmäinen osa.

Pääosin tarina sijoittuu Oubliette-nimiseen liikkuvaan kaupunkiin, joka sijaitsee Marsissa, ja on ilmeisesti Jean le Flambeurin entinen kotikaupunki. Oubliettessa tapaamme myös yhden päähenkilön lisää, Isidore Beautreletin, joka toimii etsivän ammatissa. Isidore on arkkitehtuuria opiskeleva etsijänplanttu, perinteisesti fiksu, mutta ihmissuhteissaan hieman tumpelo.

Muita tärkeitä henkilöitä ovat Perhonen, Mielen luoma avaruusalus jolla on niin ikään oma persoonansa, Herrasmies-niminen tzaddik (jonkinlaisia paikallisia yksityisiä lainvartijoita) ja Pixil, zoku-rotuinen nainen ja Isidoren tyttöystävä.

Luonnollisesti kyse on siis sci-fi-romaanista. On kvanttipisteaseita, arkontteja, robotteja, neutriinoja ja vaikka mitä toisinaan käsittämättömiä tieteellisiä termejä. Kirjan lukemisessa on hyötyä suhteelliseen hyvästä yleistiedosta tiedeasioissa, sillä paljon puhutaan myös peliteoriasta, eschermaisista kuvioista sun muista. Sci-fiin liittyvät populaarikulttuurin tunteminenkaan ei liene pahitteeksi.

Kiinnostavinta kirjassa olivat varmaankin kaikki jännittävät keksinnöt, joita sen maailmasta löytyi. Esimerkiksi Oubliettessa kaikkia ihmisiä suojaa gevulot, eräänlainen aura. Ihmiset voivat päättää, kuinka paljon jakavat gevulotistaan ollessaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa; sen suojiin voi piiloutua tehden itsensä lähes näkymättömäksi, jakaa vain vähän tietoja ja saada jopa keskustelukumppanin unohtamaan koko käydyn keskustelun.

Oubliettessa on myös käytössä yhteismuisti, josta voi hakea erilaista tietoa. Viestejä voidaan lähettää joku gevulotien kautta tai kuptaamalla (tämä on zokujen tyyli). Esineitä ja myös ruokia ja juomia pystyi tuottamaan valmistimien avulla, joita löytyi vähän joka paikasta.

Jännittävä oli myös Oubliettessa käytetty elämisjärjestelmä; jokainen saa tietyn aikamäärän, joka näkyy kaikilla olevasta kellosta. Aikaa käytetään maksamiseen; esimerkiksi hämähäkkitaksikyydin voi maksaa tietyllä määrällä sekunteja. Kun henkilön aika on kulunut, siirretään hänen ruumiinsa säilytykseen ja hänen sielunsa, gevulotinsa, siirretään tietyksi aikaa Hiljaisen ruumiiseen. Hiljaiset ovat koneita, jotka tekevät kaupungin toimintaa hyödyttäviä tehtäviä, eli esim. rakentavat, hoitavat puutarhoja tai sotivat. Palvelusajan päätyttyä päästään taas omaan kehoon asumaan.

Kvanttivaras on aikamoista tulitusta alusta loppuun. Tällainen herrasmiesvaras-asetelma on perinteisesti kiehtova, ja siksi kirja osittain varmaan pitääkin otteessaan. Kvanttivaras oli reippaasta 400 sivustaan huolimatta varsin nopealukuinen. Varsin pätevä veto esikoisteokseksi Rajaniemeltä, ja lopussa heitetyt pari koukkua saavat varmasti monen odottamaan kirjalle jatkoa.

Voit voittaa Kvanttivaras-kirjan itsellesi vastaamalla oikein huhtikuun Luovaan pulmaan. Vastaus aikaa on tämän kuun loppuun saakka. Kannattaa osallistua!

Linnea Töyrylä on lasten luonnontiedelehti Jipon toimitussihteeri. Hän opiskelee kemian ja biologian opettajaksi Helsingin yliopistossa. Linnea pitää kirjoista, teatterista ja leivoksista.

Kommentoi

Textile ohje