Arkistoitu

Biologian kenttäkurssilla: Suttareita ja suojuoksua


Maanantaina tutkittiin sudenkorennontoukkia ja pingottiin rahkasammalsuolla.

Näytteiden seulontaa pinsetein. Kaikki kuvat: Linnea Töyrylä.

Maanantaiaamu valkeni ankean oloisena; koti-ikävä vaivasi jo eikä yölläkään oikein nukuttanut. Aamupala onneksi nosti urheiluhenkeä ja jaksoin kavuta Ilves-saliin infoluennolle.

Tietoa tuli reippaan tunnin ajan aseman käytännöistä sun muusta ja esiteltiinpä kaikki kurssiassistentitkin siinä samalla. Infon jälkeen oli ryhmäjako. Se ryhmä, mihin joutui, tulisi olemaan myös se ryhmä joka kahden viikon jälkeen kokoaisi sen aihepiirin havainnot ja tekisi niistä lyhyen esitelmän. Omalle kohdalleni arpa viskasi vesihyönteiset.

Siis sudenkorennot sun muut vesielämästä riippuvaiset mönkijät ja pörisijät. Jahas. Ei ehkä olisi ollut ensimmäinen oma valintani, mutta onhan se hyvä välillä liikkua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Starttasimme päivän infoluennolla suttareista eli niistä sudenkorennoista sekä muista vesihyönteisistä. Niillä eväillä pingoimme sitten Pääjärven rantaan haavien ja näyteastioiden kanssa. Aurinkokin oli jo alkanut paistaa.


Mitä löytyy rantavedestä?

Kumisaappaat tulivat tarpeeseen kun kuusi ihmistä maiskutteli pitkin rannan mutapohjaa haavit käpälissään. Rantaveden seasta löytyi ainakin erilaisia sukeltajia ja surviaissääsken toukkia. Ihan helppoa näiden vipeltäjien pyydystäminen pinseteillä muoviastioista ei ollut, mutta saatiin niistä sentään kelpo saalis kasaan. Kun vihdoin pääsi itse puuhastelemaan nousi motivaatiokin samaa tahtia lämpöasteiden kanssa.

Lounaan, koska kyllähän ”kesäleireillä” täytyy jatkuvasti syödä, jälkeen matkasimme vielä joidenkin kilometrien päähän rahkasammalsuon keskellä nököttävän suolammen ääreen. Tästä vesistöstä löytyi jo niitä sudenkorentojakin, niin toukkia kuin aikuisia. Varovainen sai silti olla, sillä rahkasammalen juoksuhiekkaefekti on petollinen.

Allekirjoittanut pääsi myös pinkomaan haavin kanssa puolen suon lävitse pihlajaperhosen (Aporia crataegi) perässä. On kuulemma suhteellisen harvinainen tyyppi. Sain kiinnikin, ja koin saavuttaneeni jotain hienoa!


Pihlajaperhonen.

Pyydystettyjä kavereita päästiin vielä määrittelemään määrityskaavion avulla. Pienten kompastelujen kautta saimme määritettyä useammankin suttaritoukan, ja löysimme vaskikorennon (2), isotytönkorennon (7), pikku- (2) ja isolampikorennon toukkia, sekä myös yhdet kappaleet keihästytönkorennon ja suoukonkorennon toukkia.


Päivän määritetty saalis.

Pinkomisen ja mikroskopoinnin jälkeen maistui taas pöperö (tämähän on kuin Viisikoissa!). Sitten vielä pulahdus Pääjärvessä ja vähitellen päivä alkaakin olla tässä. Sauna taitaa jäädä tänään väliin, eivätköhän nuo loput 66 opiskelijaa onnistu kansoittamaan saunan ilman minuakin tällä kertaa.

Huomenna sukelletaan sitten uusin voimin planktonin ihmeelliseen maailmaan.

Linnea Töyrylä on lasten luonnontiedelehti Jipon toimitussihteeri. Hän opiskelee kemian ja biologian opettajaksi Helsingin yliopistossa. Linnea pitää kirjoista, teatterista ja leivoksista.

Kommentoi

Textile ohje