Arkistoitu

Biologian kenttäkurssilla: Vettä, vettä ja vielä kerran vettä!


Maanantaina Tvärminnessä snorklattiin, haukattiin merivettä, ihmeteltiin aallokkoa ja laskettiin verkko.

Reippaat sukeltajat Brenskärissä. Kuva: Silja Soini

Eipä meitä helpolla päästetty ensimmäisenä päivänä, ehei. Täytyy silti sanoa, että jo tämän vaiheen fiiliksillä ja päätellen siitä, mitä viime viikon Tvärminnessä viettäneet ovat sanoneet, on tästä tulosta varsin hauska viikko.

Aamupalan (ihania lämpimiä sämpylöitä!) ja lyhyen infon jälkeen pääsimme heti käsiksi töihin. Tämän päivän ryhmämme käytti tutustuen rantavyöhykkeeseen. Se tarkoitti sitä, että aamu aloitettiin rantavajassa, josta kaapattiin mukaan snorkkelit ja märkäpuvut ja painuttiin suoraan rantaan näytteenottimien kanssa.

Tarkoitus oli siis haalia aseman rannan pehmeästä pohjasta erilaisia sille tyypillisiä asukkeja ja ottaa mukaan myös muutamia kasveja. Snorklaaminen oli hauskaa, ja koska hommassa kastui muutenkin, ei sade haitannut lainkaan. Näytteenottimen käyttö ei sitten tosin niin helppoa ollutkaan, ja allekirjoittanut joutui nöyrtymään ja pyytämään vähän apua.

Pohja-aines seulottiin ja löytyneet otukset luokiteltiin. Osa saaliista näkyy alla olevassa kuvassa.


Aseman rannasta löytyneitä vipeltäjiä. Loput kuvat: Linnea Töyrylä

Koska kenttäkursseilla aina syödään, oli tässä välissä tietysti lounas. Lounaan jälkeen pakattiin snorklauskamat Busteriin ja ajeltiin vähän kauemmas Brenskärin saarelle, jolta löytyi avoin kallioranta. 9 m/s tuuli aiheutti vähän haastavuutta, kuten ylimpänä olevasta kuvasta näkyy, mutta reippaimmat ryhmäläiset onnistuivat raaputtelemaan meille irti muutaman rakkolevän, joissa majailee jos jonkinlaista otusta. Meikäläinen otti asiat vähän turvallisemmin ja lilluin vedessä pintapelastajan roolissa eli toisin sanoen olin se ainut onnellinen, jolla oli pelastusköysi, kaiken varalta. Hauskaa oli, vaikka vähän jännittikin.

Rakkolevät rahdattiin rantaan ja otukset huuhdottiin niistä irti. Kun pehmeän pohjan näytteistä löytyi Hediste diversicoloria eli merisukasjalkaisia ja Hydrobia-sukuisia kotiloita, oli avoimen rannan näytteissä lähinnä siiroja (Idotea), katkoja (Gammarus) ja surviassääsken toukkia.

Päivän virallisen ohjelman jälkeen syötiin, taas, ja palaveerattiin vastuuryhmän seminaarityöstä. Kuten eilen jo kerroin, meidän ryhmämme aiheena on kalat. Tarkoituksena on verrata tämän viikon kalansaaliita viime viikon ryhmien saaliisiin ja vähän tutkiskella, että mitä ja kuinka paljon.

Iltapuhteena lähdin vielä mukaan laskemaan verkkoja, jotta aamulla olisi jotain tutkailtavaakin. Hieman jännitti, piti nimittäin tehdä vetosolmu verkkoon ja jos se aukeaa niin meillä on todella sotkuinen verkko… Ihan vaan kaikille yleistiedoksi, hirmukätevän vetosolmun voi opetella vaikka täällä.

Huomiseen!


Tyrskyjä ilta-auringossa.

Linnea Töyrylä on lasten luonnontiedelehti Jipon toimitussihteeri. Hän opiskelee kemian ja biologian opettajaksi Helsingin yliopistossa. Linnea pitää kirjoista, teatterista ja leivoksista.