Eka viikko Aallossa


Viime viikolla tapahtui aivan valtavasti, enkä pysty jakamaan kuin pienen osan siitä kaikesta, mitä olen ensimmäisen fuksiviikkoni aikana kokenut. Olen viime päivien jäljiltä aivan fiiliksissä, ja vastaan on tullut sekä iloisia yllätyksiä sekä enemmän tai vähemmän ennalta aavistettuja pettymyksiä.

Otaniemen päälafka aamu-usvan peitossa. Kuva: Oskari Vinko.

Ensimmäinen viikko Aallossa oli upea ja avartava. Huomasin, että kaikkeen uuteen kannattaa lähteä mukaan ennakkoluulottomasti, jolloin on helpompi löytää se, mikä itselle sopii parhaiten.

Opiskeluja edeltävänä lauantaina järjestettiin varaslähtö. Sinne suunnatessani tiesin tapaavani joitain kavereita, mutta tutunnäköisiä kasvoja oli enemmän kuin osasin odottaa! Fyssalle oli päätynyt yllättävän moni olarilainen ja partion kautta tunsin myös muutamia fukseja ja vanhempia opiskelijoita.

Oli mukavaa, että monet ISOt (fukseja opastavat vanhemmat opiskelijat) tulivat juttelemaan ja olivat aidosti kiinnostuneita uusista tulokkaista. Fukseja oli paikalla vähemmän kuin olin aavistanut, mutta se teki tutustumisesta paljon helpompaa. Ensin pelasimme porukalla ultimatea ja illasta suuntasimme rantasaunalle.

Saunaillan aikana oli monia erittäin mielenkiintoisia keskusteluja vähän siitä sun tästä ja kaikki vaikuttivat olevan hyvin sosiaalisia ja menossa mukana. Keskiyön hetkellä tapahtui jotain ennalta arvaamatonta: valot sammuivat ja kaikki tupsulakit kiipesivät tuoleille kurkottaen kattoon toisella kädellään. Silloin alkoi raikua hymni, “It’s hard to be humble”, joka on ilmeisesti fyysikkohymni. Se oli ensikosketukseni teekkarikulttuuriin, joka on kyllä jotain aivan ainutlaatuista perinteineen, jäynineen ja omituisuuksineen.

Ekana varsinaisena opiskelupäivänä jakauduimme pienempiin fuksiryhmiin ja kiertelimme Otaniemen kampusalueella eri paikkoihin tutustuen. Olimme myös veikeällä luennolla, jolla esiintyivät mm. AYY, WBK, teekarijäynä, polyteknikkojen kuoro sekö teekkarispeksi (vuosittain järjestettävä interaktiivinen näytelmä).

Tässä vaiheessa on pakko vielä mainita, että opiskelijaravintoloiden safka on jotain aivan mahtavaa! Joka päivä tarjolla on useita pääruokavaihotehtoja, jotka vaihtelevat ruokaloittain. 2,5 € on mitätön hinta siitä luksuksesta. Lukion pöperöitä ei todellakaan tule ikävä!

Koko loppupäivä ja iltakin vietettiin fyysikoiden kesken Kiljavalla, Nurmijärvellä. Siellä ISOt järjestivät fuksiryhmille radan, joka sisälsi hauskoja tehtäviä, joiden myötä oli helppo tutustua muihin ryhmäläisiin. Alussa oli kaikenlaista hauskaa ohjelmaa, mutta illan lähestyessä paljastui teekkaritapahtumien varjopuoli – ilta kului hyvin kosteissa tunnelmissa. Oli kaikenlaisia juomapelejä ja -kisoja. Tähän tilanteeseen minun oli vaikea sopeutua, sillä itse pyrin pitämään pääni selvänä.

Keskiviikkoisessa Otasuunnistuksessa pääsimme tutustumaan AYYn kaikenkarvaisiin yhdistyksiin, kuten Polyteknikkojen ilmailukerhoon, erilaisiin liikunta- ja musiikkiyhdistyksiin, Otaniemen roolipeliclubiin, elokuvayhdistyksiin hämmästyttävän upeine teattereineen ja kaikenlaiseen muuhun. Yhdistyksiä ja kiltoja tuntuu olevan joka lähtöön, eikä siis vapaa-ajan toiminnasta tule olemaan puutetta! Itse ajattelin lähteä mukaan Bikepolin ja Aaltoesin toimintaan.

Keskiviikkoa lukuuottamatta ensimmäisen opiskeluviikon illat olivat täynnä ohjelmaa. Viikon aikana sain tarpeekseni juomalauluista ja -loilotuksista sekä bileistä, joita tuntuu olevan meneillään useitakin joka ilta. Kuulemma tähän pitää vain tottua, eikä kaikkeen tarvitse osallistua. Oli kuitenkin hauska huomata, että on myös muita sellaisia, joiden mielestä iltaa on hauskempi viettää selvänä.

Varsinaisten kurssien luennot alkavat vasta tällä viikolla, mutta viime viikolla perehdyimme jo Aalto-yliopiston tietojärjestelmiin. Olen edelleenkin pyörällä päästäni kaikista niistä sivustoista ja palveluista, joita pitäisi osata käyttää. WebOodi, Noppa, Into, Inside, Optima ynnä muut järjestelmät vaikuttavat sekavilta, mutta niiden pitäisi olla käteviä opiskelun ja tiedonhaun työkaluja. Lukion yhtenäistä, yksinkertaista ja toimivaa Wilmaa tuli kyllä ikävä!

Yliopistossa kaikki tuntuu olevan aivan eri tasolla lukioon verrattuna. Nyt voi itse vaikuttaa paljonkin opiskeluiden kulkuun, mutta samalla on nähtävä paljon enemmän vaivaa jokaisen kurssin eteen. Jos lukiossa pärjäsi töitä tekemättä, tulee yliopistotasolla vastaan järkyttävä muutos. Lisäksi opintojen myötä monelle koittava tsenäisyys tietää vastuuta omasta taloudellisesta toimeentulosta.

Filosofian tohtori Pekka Himanen piti mielenkiintoisen ja innostavan luennon fukseille viime tiistaina. Luennolla pohdittiin menestymistä ja sen aineksia, yhteistyötä ja piileviä voimavaroja sekä peräänantamattomuuden ja työnteon merkitystä. Puheessaan hän viittasi muun muassa tähän ja tähän.

Oskari Vinko osallistui Millennium Youth Campille vuonna 2010 ja aloitti syksyllä 2011 opinnot Aalto-yliopistossa. Hän harrastaa partiota, pyöräilyä ja pianonsoittoa sekä pitää erityisesti luonnossa liikkumisesta, matkailusta, frisbeegolfista, elokuvista ja valokuvauksesta.