Arkistoitu

Miltä kasvit näyttävät avaruudesta katsottuina?


Elokuvissa tiedustelusatelliitin avulla luetaan sanomalehtien otsikoita kadullakävelijän olan yli tai tirkistellään autojen rekisterinumeroita ja kenraalien univormujen yksityiskohtia.
Tänä päivänä satelliitit ovat tutkijoiden apuna. Kasvillisuuden tutkijat käyttävät satelliittikuvia, jos tutkittavana on valtavan suuri alue tai paikalle ei pääse. Satelliitin avulla voi laskea yksittäisiä puita savannilta, arvioida kuivuustuhoja koko Pohjois-Amerikan alueella tai ennustaa viljasatoa Intiassa.

Syksyn ruskaa Yhdysvaltain Suurten järvien alueella. Kuva: ESA

Kaukokuvaus alkoi jo 1800-luvulla. Lentokoneen keksimisen myötä kuvaajat pääsivät ilmaan, mutta kekseliäimmät kiinnittivät kameroita myös kyyhkysiin ja leijoihin. Tuolloin ei kartoitettu luontoa, vaan kuvista tehtiin usein postikortteja.
Maailmansotien aikaan 1900-luvun alkupuolella ilmakuvia käytettiin jo sotilaallisiin tarkoituksiin. Ensimmäisten avaruuslentojen myötä saatiin myös ensimmäiset kuvat maapallosta. Vuonna 1972 NASA laukaisi avaruuteen
ensimmäisen luonnonvarojen kartoitukseen tarkoitetun siviilisatelliitin, ERTS-1:n, joka myöhemmin nimettiin Landsatiksi. Siitä lähtien ympäristön tilaa ja luonnonvaroja on seurattu satelliittien avulla.

Yhdysvaltojen esimerkkiä seurasivat pian Ranska, Neuvostoliitto, Japani ja Intia. Myöhemmin myös monet muut valtiot ja yhteisöt ovat lähettäneet avaruuteen omia satelliittejaan. Tällä hetkellä luonnonvaroja kartoittavia optisia satelliitteja on kolmisenkymmentä. Satelliittien tarkkuus vaihtelee muutamasta kilometristä muutamaan metriin.
Satelliittikuvia käytetään erityisesti silloin kun halutaan vertailla
kasvillisuutta laajalla alueella, vaikka koko maapallon mitassa. Niiden avulla voi seurata mitä kasvillisuudelle tapahtuu eri vuodenaikoina tai miten ekosysteemi muuttuu vuosien kuluessa.

Satelliittikuvien perusteella tutkijat saavat maailmanlaajuisen kuvan vaikkapa lehtialaindeksistä, kasvillisuuden sitomasta fotosynteettisesti aktiivisesta säteilystä ja nettoperustuotannosta. Lehtialaindeksi kertoo, kuinka suuri lehtien pinta-ala on verrattuna maapinta-alaan. Sitä käytetään ilmastonmuutosmalleissa sekä kasvillisuuden ja ilmakehän vuorovaikutussuhdetta tutkittaessa. Kasvillisuuden sitoma fotosynteettisesti aktiivinen säteily tarkoittaa sitä osaa auringon säteilystä, jonka kasvit käyttävät kasvamiseensa. Nettoperustuotanto kertoo, miten uutta biomassaa syntyy ekosysteemeihin fotosynteesin avulla.

Satelliittikuvia on nykyään runsaasti ja helposti saatavilla, katsokaa vaikka Google Earthia (earth.google.com). Laatu tosin on vaihteleva.
Satelliittikuvien tulkitsijalla täytyy olla hyvät perustiedot tutkittavasta kohteesta ja satelliittikuvien ominaisuuksista. Yksinkertaisetkin asiat voivat olla iso ongelma: maapallon yllä on usein pilviä, jotka peittävät osan satelliitin kuvaamasta alueesta.

Satelliittikuvista on iso apu tutkijoille, mutta eivät ne silti kenttätyötä korvaa. Tutkijat pääsevät – tai joutuvat – yhä jalkautumaan maastoonkin.

Kirjoittaja Miina Rautiainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Metsävarojen käytön laitoksella ja Tarton Observatoriossa Virossa. Vapaa-ajallaan Miina istuu kahviloissa, lukee kirjoja ja matkustelee.


Kommentoi

Textile ohje