Huipputeknologiana hylkeennahkakalsarit
Norjalainen tutkimusmatkailija Roald Amundsen ehti ensimmäisenä etelänavalle sata vuotta sitten, joulukuussa 1911. Hän voitti kilvassa täpärästi brittilaivaston kapteenin Robert Falcon Scottin, joka pyrki navalle samaan aikaan toista reittiä. Scottin retkikunta pääsi perille Amundsenin jälkeen, mutta kotimatkalla Scottin miehet paleltuivat hankeen yksi toisensa jälkeen.
Amundsen pystytti Norjan lipun etelänavalle 14.12.1911. Kuva: Roald Amundsen.
Roald Amundsen pärjäsi reissullaan paremmin, koska hän ymmärsi kylmässä tarvittavaa teknologiaa paremmin kuin Robert Falcon Scott. Reissuun valmistauduttiin huolella. Aikaa olikin mukavasti: miltei 16 000 merimailin matka Fram-aluksella Norjasta Antarktikselle kesti viisi kuukautta, elokuusta 1910 alkaen. Perillä matkaa navalle valmisteltiin Framheimiksi nimetystä tukikohdasta, jossa työskenneltiin ja asuttiin teltoissa ja lumen alle kaivetuissa luolissa. Mitään ei jätetty sattuman varaan.
Amundsenin seurue suojautui pakkaselta verhoutumalla hylkeennahasta ommeltuihin kokovartalokalsareihin. Niiden tekemisen Amundsen oli oppinut pohjoisten napaseutujen asukkailta aiemmilla reissuillaan. Kun hiki kovetti kainalo- ja nivuskohdat, eristävä nahka-asu saksittiin palasiksi ja jaettiin vetokoirille herkullisina suolapaloina. Kalsareiksi ommellut hylkeet oli aiemmin kierrätetty retkeläisten taloudessa viimeistä viiksikarvaa myöten. Kaikki käytettiin hyödyksi.
Tarkan suunnitelman mukaan jalostetut valjakkokoirat pärjäsivät paremmin kylmässä kuin Scottin mukanaan tuomat kaurakäyttöiset ponit. Koirat kuluttivat vähän energiaa nukkuessaan lumen alla kiepissä. Sinne ei tuuli yltänyt eivätkä pakkasmittarin lukemat painuneet yhtä alas kuin ympäröivässä ilmassa.
Tämän teknologian kiidättämänä Amundsen miehineen pystytti etelänavalle Norjan lipun 14. joulukuuta 1911. Tapahtumaa juhlistettiin hylkeenliha-aterialla.
Norjaan palatessaan Amundsen oli maailmankuulu. Hän oli kysytty esitelmöijä, jonka luennot täyttivät suuria saleja. Kertomuksia ryydittivät havainnolliset kuultokuvat muun muassa onnistumisen varmistaneista kylmien olosuhteiden varusteista.
Amundsen katosi jäljettömiin pohjoisilla napa-alueilla kesäkuussa 1928. Kadonneiksi luultiin myös hänen valokuviaan, joita ei löytynyt hänen asunnostaan Oslon lähistöltä. Yli 200 kuvan kokoelma kuitenkin putkahti esiin miltei 60 vuotta myöhemmin sukulaismummon vintiltä. Hyvin säilyneet aarteet julkaistiin sittemmin kirjana.
Jutun on kirjoittanut kulttuurimaantieteen professori Pauliina Raento Helsingin yliopistosta.