Miksei matematiikka innosta?


Oppiaineiden inhokki kautta aikojen – matematiikka! Mutta mikä matematiikassa oikein mättää, miksi juuri se on niin laajalti vihattu?

Kuva: ansik / Flickr.com (Creative Commons).

Koulussa oppiaineille on tyypillistä se, että ne ovat linkittyneitä ja aiheet sivuavat toisiaan. Esimerkiksi kemiassa puhutaan biologiasta ja toisinpäin, historiassa ja yhteiskuntaopissa haetaan vauhtia uskonnoista ja filosofioista, psykologiakin mainitsee historiaa ja biologiaa. Eri oppiaineiden tietoja yhdistelemällä syntyy laajaa ja monipuolista tietämystä.

Mutta matematiikka, tuo oppiaineiden musta lammas, jää ulkopuoliseksi. Esimerkiksi historian tunneilla puhutaan kolumbuksista ja maa- ja aurinkokeskeisistä maailmankuvista, muttei mitään matematiikan vaikutuksesta ihmiskunnan ja yhteiskuntien kehitykseen. Näin matematiikkaa ei koeta tärkeäksi ja se jää pelkäksi ikäväksi pakkopullaksi, aineeksi jota ei tarvitse kuin oppitunneilla ja kokeessa (ehkä myös uusinnassa).

Toinen matematiikan opetuksen heikkous on ihmisläheisyyden puute. Muut oppiaineet vilisevät ihmisiä Caesarista Darwinin kautta Romeoon ja Juliaan. Yhdeksänvuotisen peruskoulun aikana ainoa mainittu matemaatikko on Pythagoras. Matematiikan tunneilla ei kerrota matematiikkaa kehittäneistä ihmisistä, joihin olisi huomattavasti helpompi samaistua ja jotka olisivat helpommin lähestyttäviä kuin pelkät kaavat ja säännöt.

Pieni tarina oppitunnin aiheeseen liittyen, kuka keksi piin tai mihin funktioita käytetään arkielämässä, ei veisi paljoa aikaa, mutta antaisi korvaamatonta tarttumapintaa oppilaille. Pythagoraan lausekaan ei vaikuta yhtä uhkaavalta kuin muut kaavat; eihän Pythagoras voinut haluta aiheuttaa kiusaa lauseellaan.

Lumi Ketola on 19-vuotias ylioppilas. Häntä kiinnostavat kemian alan jatko-opinnot yliopistossa. Lumi pitää lukemisesta, kirjoittamisesta, musiikin kuuntelusta ja kynsien koristelusta.