Yliopisto-opinnot vs. lukio


Lukioaikana olin kovin utelias tietämään, millaista lukion jälkeinen elämä tulisi olemaan: millaisiksi korkeakouluopinnot osoittautuisivat, millaista olisi asua ja elää omillaan… Nyt kun kolme neljännestä fuksivuodesta on takanapäin, uskon voivani totuuden mukaisesti vertailla kokemuksiani yliopisto- ja lukio-opinnoista.

Opiskelussa on tärkeää myös verkostoitua opiskelijatovereiden kanssa. Kuva: Veikko Somerpuro.

Viimeistään lukioikäisenä on jokaisen ryhdyttävä suunnittelemaan tulevaisuuttaan. On päätettävä lähteäkö opiskelemaan, mennäkö töihin, pitääkö välivuoden. Jos lisäopiskelu houkuttelee, on valittava ammattikoulun, ammattikorkeakoulun, yliopiston ja muiden vaihtoehtojen väliltä. Lukionsa päättävä on suurten päätösten ja elämänmuutosten edessä.

Itselleni lukio oli tervetullutta miettimisajan pidentämistä. En peruskoulun päätteeksi todellakaan tiennyt, mitä haluaisin elämältäni. Toisaalta lukio oli luonnollinen valinta perhe- ja kaveripiirin takia. Siirtymä yläkoulusta lukioon oli lisäksi helppo, sillä en joutunut varsinaisesti vaihtamaan koulua.

Lukioaikana – viimeistään toisena vuonna – oma päätökseni fysiikan opiskelusta kypsyi. Helsingin yliopisto oli itselleni ainoa vaihtoehto. Valinta oli kohtuullisen helppo ja vaivaton. Enkä ole joutunut katumaan päätöstäni. Voin omasta kokemuksestani suositella yliopistoa lukion jälkeisenä opiskelupaikkana.

Yliopistossa opiskelutavat ja -käytännöt vaihtelevat paljon eri yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Riippumatta oppiaineesta opinnoistaan on otettava suurempi vastuu kuin lukioaikana. Harvoilla kursseilla on läsnäolopakkoa ja opiskelu painottuu pitkälti itsenäiseen työskentelyyn. Omista asioistaan on pidettävä itse huolta – ja apua on osattava kysyä tarvittaessa.

Yliopistossa opinnot voi vielä lukiotakin vapaammin muokata mieleisikseen. Pakolliset opinnot on tietysti suoritettava, mutta omille valinnoille on jätetty runsaasti tilaa. Opiskeluajalle on myös asetettu tietyt rajoitteet, mutta opinnoissaan ei tarvitse kiirehtiä. Tahdin voi asettaa itselleen sopivaksi.

Tärkeintä pääomaa yliopisto-opiskelijalle ovat oma motivaatio ja kiinnostus, periksiantamattomuus, kärsivällisyys ja yhteistyökyky. Korkeakouluopintojen työläys saattaa tulla yllätyksenä opiskelijoille, joille lukio ei ole tuottanut ongelmia. On oltava valmis tekemään töitä. Toisaalta opiskelu on myös hyvin palkitsevaa: kun siihen paneutuu täysillä, se vie mennessään ja antaumuksella suoritetuista opinnoista arvosanat puhuvat puolestaan.

Itse olen kokenut tärkeäksi verkostoitumisen muiden opiskelijoiden kanssa. Fysiikalla teemme tehtäviä paljon yhdessä, keskustelemme ja pohdimme ongelmakohtia. Oma aktiivisuus on myös ensiarvoisen tärkeää. Etenkin jos suuntaa tiedealalle, on jossain opintojen vaiheessa saatava työnnettyä jalka oven väliin ja päästävä todella mukaan yliopiston ympyröihin.

Opinnoistaan on kannettava suuri vastuu – mutta se todellakin kannattaa! Kun olet päättänyt, mitä tulevaisuudeltasi haluat, älä pelkää tavoitella unelmiasi. Omalla motivaatiolla ja päättäväisyydellä pääsee jo pitkälle. Ja vaikkei lukion jälkeen vielä olisikaan täysin varma, mitä tulevaisuudessa haluaa tehdä, ei hätää. Asiaa ehtii miettiä ja suunnitelmiaan muuttaa vielä moneen kertaan.

Yhteishaku korkeakouluihin on käynnissä 3.4.2012 saakka. Katso Luovan Opiskelu & työelämä -osiosta, mihin esimerkiksi voisit hakea.

Elina Palmgren opiskelee fysiikkaa Helsingin yliopistossa. Laskareita, luentoja, koodaamista - mitä kaikkea yliopisto-opinnot pitävätkään sisällään?