Kullan kiilto silmissä
Nykypäivän kemistin työhön kuuluu paljon muutakin kuin kokeiden tekoa laboratoriossa. Kemiasta ja tutkimustyöstä innostunut Mikko Muuronen yhdistää kultakatalyyttien tutkimuksessa kokeellisen kemian ja molekyylimallinnuksen.
Mikko valmistelemassa laitteistoa synteesiä varten. Kuva: Taina Sirkiä.
Lohjalta kotoisin oleva Mikko Muuronen ei vielä lukiota käydessään tiennyt, mitä haluaisi jatkossa opiskella. Hän oli aina pitänyt kemiaa mukavana oppiaineena ja päättikin lopulta hakea Helsingin yliopiston kemian laitokselle.
Mielenkiintoisten luentojen ja laboratoriokurssien ansiosta Mikko kiinnostui kemiasta entistä enemmän ja oivalsi sen olevan hänen alansa. Myös yritysvierailut ja lähempi tutustuminen kemistin työhön innostivat opiskelemaan lisää.
Toisen opiskeluvuoden jälkeen Mikko pääsi kesätöihin orgaanisen kemian laboratorioon. Tuolloin hän sai kokeilla, millaista tutkijan työ todellisuudessa on: monia työskentelytunteja laboratoriossa sekä vastapainona tiedonhakua ja tuloksista raportoimista. Mikko työskenteli laboratoriossa myös seuraavina kesinä sekä opintojensa ohella.
Kokeellista kemiaa ja molekyylimallinnusta
Heti maisteriopintojensa jälkeen, kesällä 2011, Mikko aloitti tohtorikoulutettavana. Hän tutkii kultakatalyyttejä ja niiden sovellusmahdollisuuksia.
Tutkimuksen teossa yhdistyy perinteinen kokeellinen kemia ja yhä enenevässä määrin tutkimuksessa hyödynnetty molekyylimallinnus. Mallintamalla molekyylejä tietokoneiden avulla pystytään tuomaan ennustettavuutta katalyyttien kehitykseen sekä selittämään kokeellisesti aikaansaatuja tuloksia.
Kultakatalyytin valmistus. Kolvi on suojattu valolta, jotta katalyytin valmistuksessa muodostuvat valo- ja ilmaherkät välituotteet eivät hajoaisi. Reaktio suoritetaan myös suojakaasun (argon) alla. Kuva: Taina Sirkiä.
Kultakatalyysiin liittyvä tutkimus on kasvanut huimasti viimeisen 10 vuoden aikana, mutta tilaa uudelle tutkimukselle kuitenkin löytyy. Muun muassa lääketeollisuudessa valmistetaan molekyylejä, jotka saattavat olla rakenteeltaan hyvin monimutkaisia ja sisältää monia funktionaalisia ryhmiä. Tällöin tarvitaan katalyyttejä, jotka ovat selektiivisiä tiettyä rakennetta kohtaan.
Mikon tarkoituksena on väitellä tohtoriksi neljän vuoden sisällä. Hän haaveilee, että pääsisi sen jälkeen töihin ulkomaille johonkin tutkimusryhmään saamaan uusia kokemuksia ja oppimaan uutta.
Tutkijan työn todellisuus
Tutkimustyö on Mikon mielestä mielenkiintoista, koska siinä saa käyttää mielikuvitustaan ja soveltaa oppimaansa. Koko ajan oppii uutta, mikä tekee työstä mielekästä.
Hyvä tutkija onkin Mikon mielestä tiedonhaluinen ja motivoitunut. “Ei pidä kangistua samoihin kaavoihin, vaan kehittää uutta. Luovuuskaan ei ole haitaksi”, Mikko toteaa.
Tutkimuksen teossa on tärkeää myös tutustua muiden tutkimusryhmien julkaisemiin tuloksiin ja mahdollisesti hyödyntää ja ottaa oppia niistä.
Tutkijalla ei ole varsinaisia työaikoja: ajan sijaan tarkkaillaan aikaansaannoksia. “Töitä tehdään tutkimuksen ehdoilla. Välillä päivät labrassa voivat venyä jopa kaksitoistatuntisiksi”, Mikko naurahtaa.
Tutkimustyön ohella Mikko opettaa myös yliopisto-opiskelijoita orgaanisen kemian laboratoriokursseilla. Opettaminen ja uusiin opiskelijoihin tutustuminen on Mikon mielestä mukavaa ja hyvää vastapainoa tutkimustyölle.
Jutun on kirjoittanut kemian opettajaopiskelija Taina Särkiä Helsingin yliopistosta osana Kemia elinympäristössä -kurssia.