Voiko eläin olla homoseksuaali?


Lintujen laulu, merihevosten soidintanssit, koirien merkkailu, peurahirvaitten sarvien kalina, ihmisten keskinäinen flirttailu ja heinäsirkan siritys tähtäävät kaikki samaan. Kyseessä on maailman tärkein asia: seksi ja lisääntyminen. Mutta entä kun soidinmenot kohdistuvat samaa sukupuolta olevaan lajitoveriin?

Pelkkää sorsakoiraiden välistä ystävyyttä? Kuva: Wikimedia Commons.

Eläinten moninainen seksuaalinen käyttäytyminen on luonnonvalinnan näkyvä osa, eräänlainen evoluution työkalu, mutta onko sillä myös muita, epäsuoria merkityksiä?

Sopivan mallin tämän kysymyksen tarkastelulle antaa eläinkunnassa yleisesti esiintyvä homoseksuaalisuus. Homoseksuaalisuus kun on kaikkea muuta kuin luonnotonta. Se on niin yleistä ja monimuotoista, että sen merkitystä eri eläinpopulaatioissa on tutkittu intohimoisesti. Levitäkseen ja säilyäkseen populaatioissa, ominaisuudella täytyy olla positiivisia vaikutuksia.

Homoseksuaalinen käytös auttaa välttämään konflikteja

Sosiaalisen jännitteen säätely -hypoteesi olettaa homoseksuaalisen käytöksen olevan osa eläinlauman sisäisten konfliktien ratkaisua. Seksuaaliset kontaktit voivat rauhoittaa jännittyneeksi kärjistynyttä tilannetta, estää aggressioita eläinlaumassa ja toimia sovinnon eleinä.

Sosiaalisesti stressaavassa tilanteessa bonobot, eli kääpiösimpanssit, käyttävät seksuaalista kanssakäymistä konfliktien ratkaisemiseen. Sen sijaan simpanssiyhteisössä konflikteja vältellään eri tavoin, esimerkiksi sukimalla, mutta tulos on heikompi kuin bonoboilla – taisteluita syntyy ja vahvin selviää voittajaksi.

Myös delfiineillä on todettu samantyyppistä seksuaalista käyttäytymistä. Seksuaaliset kontaktit vahvistavat delfiinilauman keskinäisiä suhteita. Esimerkiksi pullokuonodelfiiniurokset muodostavat niin kutsuttuja poikamieslaumoja ja vahvistavat ryhmänsä sosiaalisia suhteita seksuaalisella kanssakäymisellä.

Lintujen maailmassa sateenkaariperheet ovat melko yleisiä

Linnuilla homoseksuaalinen käyttäytyminen on verrattain yleistä, mutta sillä on harvemmin kehittyneitä sosiaalisia tarkoitusperiä.

Moniavioisten lintujen haaremi-tyyppinen pariutumissysteemi jakaa sukupuolet erillisiin laumoihin: naaraslaumaan, jota yksi koiras hallinnoi ja ilman haaremia jääneiden koiraiden poikamieslaumaan.

Tällainen tilanne on omiaan lisäämään homoseksuaalista käyttäytymistä jo pelkästään heteroseksuaalisen kumppanin huonon saatavuuden takia. Kun lisääntymisaikana lintujen hormonaalinen tila ajaa niitä parittelemaan, mikä tahansa kumppani on parempi kuin ei mitään.

Yksiavioisilla linnuilla homoseksuaalisuus voi olla populaatiota hyödyttävä ominaisuus, jos populaation sukupuolijakauma ei ole tasainen, eikä esimerkiksi uroksia riitä kaikille.

Yksiavioinen homoseksuaalinen parinmuodostus on yleisempää naarailla, jotka saattavat molemmat lisääntyä kolmannen urososapuolen kanssa, mutta kasvattaa poikasensa yhdessä. Esimerkiksi havaijinalbatrossiyhdyskunnissa jopa 31 % kaikista pesivistä pareista on naaras-naaras-pareja.

Myös urokset voivat kasvattavat jälkeläisiä keskenään. Homoseksuaaliset flamingoparit voivat yrittää varastaa toisten parien poikasia tai vallata hylättyjä pesiä.

Mustajoutsenilla uros-uros-parit ovat hyvin yleisiä ja ne saattavat lisääntyä kolmannen osapuolen, naaraan, kanssa ja häätää tämän pois heti munimisen jälkeen. Kahden uroksen mustajoutsenparit ovat tehokkaampia pesijöitä ja parempia kasvattajia kuin tavalliset joutsenparit, sillä kaksi urosta voi puolustaa reviiriään tehokkaammin kuin uros ja naaras.

Homoseksuaalinen käyttäytyminen voi olla myös ovela tapa omien suorien lisääntymismahdollisuuksien kasvattamiseksi. Moniavioisia lintuja tutkittaessa on huomattu eräiden urosten vähentävän kilpailijoidensa paritteluinnokkuutta astumalla näitä.

Homoseksuaalinen käytös voi olla myös vallan käyttöä

Yksi homoseksuaalisen käyttäytymisen rooli on hierarkian osoittaminen laumaeläinten keskuudessa. Sosiaalisten suhteiden vakauden lisäksi myös sosiaaliset konfliktit voidaan ilmaista seksuaalisuuden keinoin.

Amerikan biisoninaaraat astuvat toisia naaraita ilmentääkseen dominoivaa asemaa tätä kohtaan. Sen sijaan raiskauksesta aggression välineenä tai dominanssin osoittajana voidaan puhua vain muutamilla lajeilla.

Delfiinien tiedetään kohdistavan lisääntymiseen tähtäämätöntä seksuaalista väkivaltaa epäsuosiossa olevia lajikumppaneitaan tai jopa eri lajin delfiinejä kohtaan.

Periytyvät homoseksuaaliset taipumukset?

Homoseksuaalisuus mitä ilmeisimmin ei ole populaatioiden kannalta mikään neutraali ominaisuus, mutta millaiset geneettiset mekanismit piilevät homoseksuaalisuuden taustalla?

Sisarusvalinta-mallin mukaan homoseksuaaliset yksilöt parantavat sisarustensa lisääntymismahdollisuuksia ja siirtävät omia geenejään näin eteenpäin.

Antagonistisen valinnan mukaan homoseksuaalisuus liittyy geeniin, joka tekee naaraista parempia lisääntyjiä, mutta aiheuttaa koiraissa homoseksuaalisuutta.

Molempia malleja on tutkittu ihmisellä ja lupaavia tuloksia on saatu. Niiden mukaan homomiesten äidit ovat keskimäärin hedelmällisempiä kuin heteromiesten ja homomiehet ovat avuliaampia lapsuudenperhettään kohtaan kuin heteromiehet.

Perehtyminen eläinkunnan homoseksuaaliseen käyttäytymiseen avartaa käsitystä seksuaalisuudesta. Näyttää siltä, että homoseksuaalisuus on pikemminkin sääntö kuin poikkeus kehittyneillä ja sosiaalisilla eläimillä ja sen merkitykset ovat monen kirjavia.

Aura Raulo opiskelee ekologiaa ja evoluutiobiologiaa. Hän on kiinnostunut luonnontieteistä laajemminkin ja on sitä mieltä, että jokaisen tulisi ymmärtää jonkin verran ympäröivää luontoa. Vapaa-ajallaan Aura käyskentelee metsässä, lukee ja maalaa.