Arkistoitu

Matikkamotivaation jäljillä


Yläkoululaisten motivaatio opiskella matematiikkaa (tai sen puute) voi rakentua hyvin erilaisista tekijöistä, kertoo tuore väitöstutkimus Itä-Suomen yliopistosta.

Kuva: Alba Estévez G. / Flickr.com (Creative Commons).

“Matematiikassa edetään pienin askelin, asia kerrallaan ja jopa tehtävä kerrallaan. Oppilaita voi ‘houkutella’ yrittämään vähän kerrallaan ja sitten kun se onnistuu, intoa voi löytyä myös seuraavaan tehtävään, seuraavaan asiaan ja niin edelleen. Onnistuminen näkyy heti ja oppilas saa onnistumisesta hyvän mielen. Sillä jaksaa yrittää seuraavaakin haastetta”, kertoo yläkoulun matematiikan, kemian ja fysiikan opettaja Tarja Lukin. Hän on tutkinut tekijöitä, jotka vaikuttavat yläkoululaisten motivaatioon opiskella matematiikkaa.

Tutkimusaineisto kerättiin neljällä kyselyllä, joihin 88 oppilasta vastasi yläkouluaikanaan. Seuraamalla samoja oppilaita yläkoululuokkien läpi Lukin pystyi seuraamaan matematiikka-asenteissa ja motivaatiotekijöissä tapahtuvia muutoksia.

Tulosten perusteella Lukki jakoi oppilaat kolmen profiilin alle. Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat ne noin 40 % oppilaista, jotka halusivat aktiivisesti kasvattaa tietojaan, oppia ja ymmärtää uutta sekä menestyä matematiikan opinnoissaan.

Toiseen ryhmään kuului neljännes oppilaista, joiden asenne opiskeluun sisälsi muun muassa matemaattisen heikkouden peittelyä tyhmäksi leimautumisen pelossa ja passiivisuutta oppitunneilla.

Loput oppilaista muodostivat kolmannen ryhmän, joita matematiikan opiskelu ei kiinnostanut lainkaan.

Matematiikan opiskeluun suhtautumiseen vaikuttivat opettajalta ja kotoa välittyvät viestit, kannustus ja odotukset. Oppimismotivaatiota paransi se, että kotona juteltiin yhdessä matematiikan opiskelusta sekä valmistauduttiin vanhempien avustuksella tehtäviin ja kokeisiin. Tutkimusaineiston mukaan tytöt ja pojat saavat kotoa yhtä paljon tukea, mutta tytöt kertoivat, että vahvempikin kannustus kotijoukkojen taholta olisi tervetullutta.

Oppilaan luottamus omiin kykyihin on myös merkittävä motivaatiotekijä. Myös tähän liittyen tutkimusaineistosta paljastui kolmijako: oppilaat jakaantuivat vahvan itseluottamuksen omaaviin ahertajiin, epävarmoihin hapuilijoihin ja periksiantajiin.

“Peruskoulussa pärjää aika pitkälle sinnikkyydellä ja ahkeruudella. Jotkut tytöt saattavat ajatella, että he osaavat kokeessa siksi, että he harjoittelevat paljon. Usein tekemäni havainto on, että edes hyvin osaavat pojat eivät viitsisi tehdä kunnollisia merkintöjä tai kirjoittaa välivaiheita”, Lukin arvioi.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että noin neljänneksellä oppilaista matematiikan opiskelumotivaatio parani yläkoulun aikana. Toisaalta viidesosalla se heikkeni ja lopuilla muutosta ei havaittu puoleen tai toiseen. Opintomenestys kytkeytyi motivaation muutoksiin siten, että matematiikan arvosanat paranivat suotuisamman asenteen myötä ja laskivat motivaation heikentyessä.

“Opettajat voivat edesauttaa suotuisaa kehitystä kannustamalla oppilaitaan parantamaan omia suorituksiaan, korostamalla asioiden ymmärtämistä, muistuttamalla, että virheitä saa tehdä ja niistä voi oppia”, Lukin sanoo.

“Kaikkien kannalta olisi tärkeää saada syntymään ilmapiiri, jossa jokainen voisi, haluaisi ja jaksaisi pyrkiä tekemään oman parhaansa. Olisi annettava riittävästi aikaa oppia uusi asia ennen kuin siirrytään seuraavaan.”

Juttu on lyhennelmä Maija Pollarin jutusta, jonka voi lukea kokonaisuudessaan LUMA Sanomista.