Arkistoitu

Talon lämmitys hevosenlannalla?


Suomessa syntyy vuodessa lantaa valtavia määriä: vuonna 2013 yli 800 000 kuutiometriä. Kaatopaikoilla sitä ei vastaanoteta, joten mihin kaikki lanta päätyy lopulta? Ruotsissa osa lannasta hävitetään polttamalla. Olisiko se ratkaisu myös meillä?

Suomessa hevosenlannan hyödyntämistä energiaksi on rajoitettu hyvin paljon ja sen hyödyntäminen energiantuotannossa on vasta tänä vuonna nostettu hallitusohjelmaan. Ruotsissa hevosenlantaan on suhtauduttu avoimemmin ja monet tahot hoitavat lämmön tuotantonsa lannalla.

Esimerkiksi Timrån ratsastuskeskus polttaa lantansa ja saa siitä enemmän kuin riittävästi lämpöä kaikkiin rakennuksiinsa. Hevosenlannan voi hyödyntää energiaksi joko polttamalla sellaisenaan tai tekemällä siitä pellettejä tai brikettejä ja polttamalla niitä.

Hevosenlanta on liian kosteaa sellaisenaan poltettavaksi, joten se pitää ensin kuivata. Ratsastuskeskuksessa lannan polttamiseen käytettävää laitteistoa on ollut suunnittelemassa myös suomalainen yritys, joten osaamista meiltä ei puutu.

Paikalliset maanviljelijät sekoittavat poltossa muodostuvan tuhkan hevosenlantaan ja levittävät pelloille lannoitteeksi, joten senkään hävitys ei ole muodostunut ongelmaksi. Lisäksi Ruotsissa selvitetään kuinka hevosenlantaa voisi hyödyntää biokaasuna.

Onko polttamisesta hyötyä Suomessa?

Lyhyesti:kyllä. Suomessa oli vuonna 2013 noin 75 000 hevosta. On arvioitu, että yhden omakotitalon lämmitykseen vuoden ajan riittäisi neljän-viiden hevosen samassa ajassa tuottama lanta, joten kaikkien Suomen hevosten tuottamalla lannalla lämmittäisi yli 15 000 omakotitaloa.

Jos hevosenlantaa voisi polttaa, kunnista esimerkiksi Orimattila ja Ypäjä olisivat energiaomavaraisia lannan avulla.


Kolmen hevosen päivässä tuottamasta lantamäärästä voitaisiin saada energiaa yhtä paljon kuin yhdeksästä litrasta polttoöljyä.

Miksi lantaa ei ole poltettu Suomessa?

Syynä lannan polttamattomuuteen on sen erilainen asema lain silmissä ja siten siihen vaikuttavat muut asetukset. Meillä vanha jätelaki määritteli lannan eläinperäiseksi biojätteeksi ja sen mukaan lanta oli pyrittävä ensisijaisesti hyödyntämään jätteenä ja vasta toissijaisesti energiaksi.

Lantaa sai polttaa, mutta silloin oli noudatettava EU:n jätteenpolttoasetusta. Muutama vuosi sitten voimaan tullut uusi jätelaki määrittelee hevosen lannan eläinperäiseksi sivutuotteeksi. Sen polttamiseen sovelletaan edelleen EU:n jätteenpolttoasetusta, jonka mukaan poltettaessa pitää tehdä jatkuvia savukaasumittauksia.

Lannan polttaminen on siis periaatteessa sallittua, mutta mittaukset ovat niin kalliita, ettei oman polttolaitoksen perustaminen ole järkevää. Ongelma poistuisi, jos lannan luokittelua muutettaisiin siten, ettei se enää kuuluisi jätteenpolttoasetuksen piiriin. Esimerkiksi Ruotsissa lanta luokitellaan kasviperäiseksi jätteeksi, jolloin ongelmaa ei ole.

Muita tapoja tuottaa energiaa lannasta

Lantaa voisi hyödyntää myös biokaasuna, jolloin jätteenpolttoasetus ei haittaa. Ammattimainen ja laitosmainen hyödyntäminen vaativat kuitenkin ympäristöluvan. Biokaasutukseen vaadittavaa tekniikkaa ei ole vielä olemassa. Ruotsissa on käynnissä projekti tätän liittyen.

Hevosen lantaa voisi hyödyntää myös polttamista muistuttavalla kaasutuksella. Tämä olisi lain puitteissa mahdollista, mutta hevosenlannalle sopiva tekniikka on vasta kehitteillä. Hevosenlanta on liian kosteaa kaasutettavaksi, joten sen kuivaamiseksi on keksittävä energiatehokas menetelmä. Kaasutukselta odotetaan paljon tulevaisuudessa.

Tallien ja maanviljelijöiden lantaongelma

Tällä hetkellä lannan hävitys on ongelmallista etenkin kaupunkitalleille, joita on yhä enemmän. Lantaa ei ole enää vuoden 2005 jälkeen saanut viedä kaatopaikalle. Nyt suurin osa lannasta päätyy pelloille: joko tallien omille tai läheisten maanviljelijöiden pelloille. Kaupungeissa tai niiden läheisyydessä sijaitseville talleille molemmat vaihtoehdot ovat usein mahdottomia tai ainakin hankalia toteuttaa.

Pelloille levityskään ei ole ongelmatonta. Lannan mukana pelloille kulkeutuu aina myös karsinoissa käytettävää pohjamateriaalia, kuiviketta. Kuivike voi olla joko puu- tai turvepohjaista.

Puupohjaisten kuivikkeiden maatuminen kestää kauan, keskimäärin kaksi-kolme vuotta. Jos lanta ei ole kompostoitunut hyvin ennen pellolle levitystä, se voi pahimmassa tapauksessa käyttää pellon ravinteita ja polttaa kasvien juuria.

Turvepohjaisella lannalla tätä vaaraa ei ole ja se maatuu noin kuukaudessa. Näistä syistä maanviljelijät ottavat vastaan mieluummin turvepohjaista lantaa, jolla ei siten ole loppusijoitus ongelmaa.

Tallit käyttävät kuitenkin mieluummin puupohjaisia kuivikkeita, sillä ne ovat valoisampia ja vähemmän pölyäviä kuin turvepohjaiset kuivikkeet. Hyvälaatuista turvetta on myös hankala saada.

Osataan sitä muuallakin

Lannan hyödyntäminen ei ole vain ruotsalaisten ylpeydenaihe, sitä hyödynnetään myös muualla Euroopassa. Uusiutuvan energian mallimaana tunnettu Saksa on luokitellut hevosenlannan uusiutuvaksi energianlähteeksi vuodesta 2012 lähtien.

Saksan ja Ruotsin lisäksi myös Itävalta, Hollanti, Italia ja Norja hyödyntävät jo nyt lantaa energianlähteenä. Sitä suunnittelevat hyödyntävänsä ainakin Puola, Espanja ja Viro.

Hevosenlannan energiakäytön salliminen on kirjattu toukokuussa 2015 mukaan hallitusohjelmaan ja muun muassa Fortum on kehittämässä tekniikkaa, jolla lantaa voidaan hyödyntää lämmityksessä.

Teksti: Suvi-Maria Hautala, Olli Rantanen ja Heidi Venho
Kuvat: Suvi-Maria Hautala

Artikkeli on kirjoitettu osana Helsingin yliopiston Kemian opettajankoulutusyksikön järjestämää Media ja monilukutaito tiede- ja teknologiakasvatuksessa -kurssia


Kommentoi

Textile ohje