Arkistoitu

Transhumanismi: tieteen uusin ääri?


Transhumanismi on esimerkiksi Francis Fukuyaman, yhdysvaltalaisen poliittisen taloustieteen tutkijan ja filosofin, maailman vaarallisimmaksi ideaksi luokittelema futuristifilosofia, joka puoltaa ihmisten parantelemista teknologian avulla. Mutta mitä tämä oikeastaan tarkoittaa?

Ihmiseltä näyttävä robotti, kyberneettinen ihminen HRP-4C. Kuva: cea + (CC BY 2.0).

Koska transhumanismi on viime aikoina saanut paljon jalansijaa, olet saattanut kuulla joistakin transhumanismin villeistä visioista. Esimerkiksi eksorangoista, eli ulkoisista luurangoista, jotka antavat käyttäjälleen yli-inhimilliset voimat ja kestävyyden, tai ihmisen aivoja auttavista implanteista. Varsinkin vanhenemisen pysäyttämiseen on mediassa usein esitelty transhumanistisia teknologioita.

Transhumanismi on yksinkertaisimmillaan ajatus siitä, että ihmisten teknologinen parantelu on mahdollista ja haluttavaa. Tämä määrittely jättää toisaalta paljon tulkinnanvaraa. Siksi erilaisia filosofioita asiasta on lähes yhtä paljon kuin transhumanistejakin.

Yleensä ihmisen parantelulla tarkoitetaan parempaa kykyä aistia maailmaa, prosessoida näitä aistimuksia ja vaikuttaa maailmaan prosessoinnin pohjalta, toisin sanottuna enemmän aisteja, älyä ja valtaa. Myös tunteiden lisääminen ja kärsimyksen vähentäminen ovat yleisiä, mutta eivät kaikille transhumanismin kannattajille yhteisiä tavoitteita.

Määritelmästään huolimatta transhumanistisiin teknologioihin luokitellaan usein myös avaruuden kolonisointi, megaprojektit kuten Dysonin kehät, robotiikka, nanoteknologia ja tekoäly, sillä nämä teknologiat joko vaativat transhumanismia, ja/tai ovat sille äärimmäisen hyödyllisiä.

“Human beings aren’t designed to live in space. Our physiological issues with it are manifold, from deteriorating muscle mass to uncontrollable flatulence. On the surface of Venus, we would melt, on the surface of Mars, we’d freeze. The only reasonable solution is to upgrade our bodies. Not terraform the cosmos, but cosmosform ourselves.” toteaa eräs tunnettu transhumanisti, kirjailija Michael Anissimov.

Jopa ajatusta universumista pakenemisesta voidaan pitää transhumanistisena, samasta syystä kuin avaruuden kolonisointia.

Parantelun luonne

Tapoja, joilla nämä tavoitteet voitaisiin saavuttaa, on monia. Tässä niistä pari suurpiirteistä esimerkkiä.

Ajattelua parantavia lääkkeitä eli nootrooppeja on jo jossain määrin laajassa käytössä, niistä kofeiini (esim. Franke et al., 2011) ja modafiniili ehkäpä tunnetuimpina ja laajimmin käytettyinä. Toisaalta monet transhumanistit eivät käytä nykyisiä nootrooppeja niiden sivuvaikutusten, esimerkiksi unenpuutteen ja addiktiopotentiaalin takia.

Ihmisten geenien manipuloiminen ja kyberneettisten varaosien valmistaminen (ks. esim. tämä uutinen ja tämä sivusto) ovat kehittyneet huiman nopeasti. Esimerkiksi vuonna 2012 ensimmäisen kerran geenimanipulaatioon hyödynnetty CRISPR-teknologia, joka on halpa ja helpohko tapa muokata DNA:ta, on nostattanut huomattavasti kohua. Toisaalta monet geneetikot ovat huolestuneet kehityksen nopeudesta. “CRISPR is turning everything on its head,” kuten Bruce Conklin, Gladstone Instituutin geneetikko totesi Nature-lehdessä (ks. tämä uutinen ja tämä uutinen).

Transhumanistit siis haluavat olla geneettisesti paranneltuja kyborgeja. Esimerkiksi jonkinlainen aivoimplantti voisi vaikkapa kontrolloida motivaatiota, ja silmiä voisi muokata aistimaan nykyistä useampia aallonpituuksia, kuten ultraviolettia.

Biologisen muokkauksen rajat tulevat vastaan

Kaukaisimmissa visioissa esiintyy ihmistietoisuuksien siirtäminen teknologisiin järjestelmiin ja tekoälykkäiden olioiden valtakausi. Esimerkiksi Ray(mond) Kurzweil, yhdysvaltalainen tietojenkäsittelytieteilijä, keksijä, filosofi, futuristi ja Google-yhtiön director of engineering on kirjoittanut aiheesta paljon.

“The world of the future will be an even more demanding struggle against the limitations of our intelligence, not a comfortable hammock in which we can lie down to be waited upon by our robot slaves.” on Norbert Wiener, kybernetiikan isä, todennut teoksessaan The Human Use Of Human Beings: Cybernetics And Society.

Tietokoneistetut olennot pystyisivät tekemään paljon sellaista, mihin geenimuunnellut kyborgit eivät kykenisi ollenkaan, etenkin älykkyyden saralla. Koodia on paljon helpompaa parannella kuin ihmisen neurologiaa.

Loppujen lopuksi, etkö sinäkin ole transhumanisti? Oletko käyttänyt teknologiaa tehdäksesi jotain, mitä ihminen ei muuten voisi tehdä? Esimerkiksi selvinnyt 20 Celsius-asteen pakkasessa?

Itse asiassa transhumanismin idea on sisäänrakennettu ihmisen evoluutioon. Teknologialla teemme itsestämme enemmän itsemme kaltaisia:

“No… we’re not playing God. We’re only attempting to set things right.” kirjoittaa Clyde DeSouza teoksessa Memories With Maya.

Kirjallisuutta aiheesta:

  • Ray Kurzweil: The Age of Spiritual Machines ja The Singularity is Near sopivat, jos haluaa ymmärtää transhumanismin singularitarianistista haaraa
  • Zoltan Istvan: The Transhumanist Wager on hyvä esimerkki transhumanismin ääritulkinnasta
  • R. U. Sirius ja Jay Cornell Transcendence: The Disinformation Encyclopedia of Transhumanism and The Singularity

Verkkojulkaisuja aiheesta:



Kaarlo Tanhuanpää oli keväällä 2016 Töölön yhteiskoulun 9. luokalta TET-harjoittelijana Helsingin yliopistolla Luova-lehden toimituksessa.